Vanhan talon eristäminen lisäeristeillä kannattaa, sillä se tuo mitä todennäköisimmin mukanaan säästöjä. Lämpöä menee nimittäin hukkaan kahdella tapaa. Ensinnäkin lämpöä karkaa ympäristöön rakennuksen ulkovaipan, ikkunoiden, katon jne. kautta. Toinen tavan muodostavat ilmavirtaukset, kun lämpöä siirtyy pois talosta tuuletuksen ja erilaisten vuotojen välityksellä. Parannetun eristyksen tarkoituksena on minimoida lämpöhäviöt mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla.
Eristys on aina ollut tärkeässä roolissa, jotta talot pysyvät sekä lämpiminä että kuivina. Näin on ollut jo siitä lähtien kun eristykseen käytettiin heinää, sahanpurua ja korkkia. Tänä päivänä tarjolla olevat modernit vaihtoehdot kuten lasivilla, mineraalivilla, polystyreeni- ja polyuretaanilevyt sekä -vaahto ovat osaltaan muuttaneet rakennuskäytäntöjä siten, että nykyään lämpöominaisuuksia mietittäessä ei luoteta enää niinkään paksuihin seiniin tai korkealämpöpattereihin. On myös itsestään selvää, että hyvin eristetty talo on helpompi lämmittää, se kun hukkaa vähemmän energiaa ja myös kuluttaa vähemmän energiaa.
Yksi merkittävimpiä vesikiertoisella keskuslämmitysjärjestelmällä lämmitettäviä taloja koskevia muutoksia liittyy tulo- ja paluuveden lämpötiloihin. Hyväksyttävän huoneenlämpötilan (20 °C) saavuttamiseksi WSVO 1977 -standardien mukaisesti eristetyssä kodissa kiertoveden lämpötilan tulee olla keskimäärin 80 °C. Näin kuumasta kiertovedestä huolimatta seinien lämpötila on vain 12 °C, joten asunnossa esiintyy merkittäviä lämpötilaeroja. Energiatehokkuus on myös tehnyt mahdolliseksi matalalämpöjärjestelmät. Ihanteellisen huoneenlämpötilan saavuttamiseksi energiansäästöasetuksen (EnEV) 2009 -mukaisesti eristetyssä talossa pattereiden kiertoveden lämpötilaksi riittää keskimäärin 50 °C. Ja tilanne muuttuu vielä paremmaksi, kun EnEV 2009 -määräykset korvataan EnEV 2012 -määräyksillä.
Lämpökuormat jätetään usein huomioon ottamatta, kun puhutaan efektiivisestä energiasta. Lämpökuormalla tarkoitetaan käynnissä olevien sähkölaitteiden, auringon säteilyn ja ihmisten aiheuttamaa lämpötilan nousua. Energiatehokkuus määräytyy pitkälti kahden tekijän perusteella: kuinka tehokkaasti lämmitysjärjestelmä hyödyntää lämpökuormia vähentäen energiankulutusta ja kuinka pienet järjestelmän lämpöhäviöt ovat. Jotta sisäilmasto ei muutu epämiellyttäväksi, on tärkeää että lämmitysjärjestelmä pystyy reagoimaan nopeasti tällaisiin tilapäisiin lämpökuormiin.
Talon eristäminen voi tuoda mukanaan myös ongelmia, sillä rakennuksesta tulee paremman eristyksen myötä myös entistä ilmatiiviimpi. Tämän seurauksena ilmanvaihto pienenee ja ilmanlaatu kärsii, ilmankosteus lisääntyy, CO2-pitoisuus nousee ja rakenteisiin voi tiivistyä kosteutta. Siksi kunnolla eristetyissä rakennuksissa on oltava koneellinen ilmanvaihto. Onneksi poistoilmasta voidaan ottaa talteen energiaa.
Talon eristäminen – vaikutukset lämmitystehokkuuteen
- Eristämisellä on aina ollut suuri merkitys kotien pitämisessä lämpiminä.
- Lainsäädännön muuttumisen myönteiset vaikutukset > Energiansäästön ja pienentyneiden kustannusten lisäksi parempi eristys tekee sisäilmastosta miellyttävämmän.
- Lämpökuormat ja lämpöhäviöt uudenaikaisissa rakennuksissa > Efektiivinen energiantarve voidaan määrittää ottamalla huomioon lämpökuormat ja lämpöhäviöt.
- On tärkeää, että lämmitysjärjestelmä reagoi tehokkaasti lämpökuormiin.
- Mitä pienempi lämmönluovuttimen terminen massa on, sitä tarkemmin huoneen lämpötilaa voidaan säätää.